Käsikirjoitukset
Kahvi mustana, kiitos! -monologi on ensimmäinen teatterin näyttämölle kirjoittamani teksti. Se on myös teksti, jota minun ei pitänyt kirjoittaa. Näin kuitenkin kävi. Onneksi olin juuri kokenut pienen ikäkriisin ja ollut kauhuissani siitä, etten pysy enää maailmanmenossa mukana. Ja onneksi minulla oli kotona joku jolle kirjoittaa: arjen sankari, joka vaimon vaihtelevista kriiseilyistä ja kummallisista oikuista huolimatta pitää aina paketin kasassa. Teksti syntyi kuin itsestään kiitoksena siitä. Tämä hatunnosto arjen sankareille sai ensi-iltansa Teatteri Lapuan Hiomo-näyttämöllä 14.9.2019 ja se löytyy nyt Naytelmät.fi -palvelusta.
«»
Entäs Esso-kasetit, muistatteko niitä? Esso oli huoltoasema, josta sai vielä palvelua. Siellä korjattiin autoja ja niitä pestiin, sieltä sai Rallilimsaa ja höyrymakkaraa ja siellä myytiin hajukuusia, grillihiiliä ja Esso-levymerkillä tuotettuja C-kasetteja. C-kasetti taas oli muovinen esine kuten VHS. Sen sisällä oli nauha ja nauhassa ääntä. Autoissa oli kasettisoitin, jonka välityksellä ääni kuului auton kaiuttimista. Me kuunneltiin Esso-kasetteja aina pitkillä automatkoilla. Autossa ei ollut silloin vielä ilmastointia ja isä poltti tupakkaa, joten meidän matkat taittui kuumassa tuhkasateessa Hafananan tahdissa. Wunderbaumin tuoksu oli suorastaan huumaava, ja miten kutkuttava oli se tunne, kun irrotti nihkeän ihon tekonahkapenkistä, vähän niin kuin repäsis ylipäiväisen laastarin polvesta. Voi niitä aikoja. Ennen oli paremmin.
No niin, nyt on nuokin lauseet sanottu. Kohta mä hoen niitä muitakin kliseitä, joita “ikäloput” nelikymppiset hoki meille kun me oltiin kersoja: ei meidän nuoruudessa, aika kuluu niin nopeaa, kyllä tästä jo hautaan joutais.
Mari-Johanna Kettula on kirjoittanut Teemu Kettulalle kikahduttavan hauskan monologin isyydestä, parisuhteesta ja maailman muista ihmeistä! Runsaan tunnin pläjäys on huikea matka ensimmäisen lapsensa saaneen isän sydämeen. Koskettava, raakakin. Mutta ennen kaikkea täysin avoin, vilpitön ja hellyttävä.
Arjen sankari
Teemu Kettula
Mari-Johanna Kettula
Pekka Pohjoispää ja Mari-Johanna Kettula
Hupailutarina Unelmien anoppi unelmien poikamiehelle, elikkäs mulle tehtiin valehtelun Suomen mestaruuskisoja silmälläpitäen. Tekstin piti olla valetta, mutta sellainen, että sen voisi kuvitella olevan totta. Esityksen kesto oli määrätty seitsemään minuuttiin. Tarinassa poikamies pitää kolmivaiheiset kilvoittelut löytääkseen itselleen, ei unelmiensa puolisoa, vaan unelmiensa anopin. Teemu Kettula voitti tällä tekstillä valehtelun Suomen mestaruuden vuonna 2015.
«»
Katsokaas, kun mä oon nyt yli kymmenen vuotta kuunnellut kavereiden nupinaa siitä, mitä anoppi taas teki ja mitä se jätti tekemättä. Ja miten se taas seisoi renkaiden vaihdon aikana vieressä ja neuvoi kiristämään muttereita, vaikka niitä oltiin vasta löysäämässä. Ja kuinka se taas teki kaalilaatikkoa ja vaati syömään kaiken, mutta kuitenkin moitti jälkikäteen, kun vävy ei jättänyt yhtään seuraavalle päivälle lämmitettäväksi. Mä en halunnut samanlaista kohtaloa ja järjestin sellaisen kisan, jonka nimeksi laitoin Unelmien anoppi unelmien poikamiehelle. Elikkäs mulle.
Työskentely Vaasan kaupunginteatterin ääniosastolla tarkoitti myös radiomainosten tekoa tulevista tai jo ohjelmistossa olevista näytelmistä. Osaan radiomainoksista tuli tilaisuus myös kirjoittaa käsikirjoituksia. Tässä näytteeksi yksi sellaisista: Remonttijengin radiomainos vuodelta 2011. Äänessä mainoksessa ovat näyttelijät Timo Luoma ja Toni Ikola.
